Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa pienen filosofisen mietinnän motocrossin harjoittelusta. Viimeisen kolme kesää olen päässyt seuraamaan hyvin eritasoisten kuljettajien toimintaa ja ruvennut miettimään asioita. Olen itse aiemmin harjoitellut useampaa lajia ja missään muualla en ole nähnyt vastaavaa toimintaa kuin motocrossissa.
Kuntosaliharjoittelu
Pohjustan mietteitäni esimerkeillä. Hyvä esimerkki harrastajatason toiminnasta on kuntosaliharjoittelu. Kun liittyy kuntosalille jäseneksi, niin heti ensimmäisenä kerrotaan että kuukausihintaan sisältyy personal traineri, joka avustaa harjoittelussa. Heti alkuun varataan aika omalle personal trainerille. Ensimmäisessä tapaamisessa personal trainerin kanssa käydään läpi mitä tavoitteita asiakkaalla on, eli halutaanko laihduttaa, tehdä voimaharjoittelua vai kiinnostaako kestävyysharjoittelu ja tämän jälkeen asiakkaalle annetaan harjoitusohjelma jota suositellaan noudattamaan. Ensimmäisillä kerroilla myös käydään eri laitteet läpi ja opetetaan kuinka ne toimivat.
Asiakas siis opetetaan heti alusta lähtien harjoittelemaan tietyn ohjelman mukaisesti!
Kun itse aikanaan harjoittelin kuntosalilla oli minulla hyvin tarkaan suunniteltu ohjelma, vuosien saatossa olin opetellut hyvin tarkkaan kuinka oma elimistöni toimii ja olin suunnitelltu ohjelman juuri minulle sopivaksi. Oli kovia harjoituksia, oli palauttavia harjoituksia ja oli myös tekniikkaharjoituksia. Aina harjoituksissa kiinnitettiin suurtenpainojen sijaan huomiota oikeaan tekniikkaan.
Kun harjoittelu meni erittäin määrätietoiseksi ja tavoitteelliseksi, niin se aiheutti myös isoja muutoksia ruokavalioon. Mukaan tulivat proteiinijuomat, palautusjuomat ja kaikinpuolin terveellisempi ja fiksumpi ruokavalio. Baareissa juokseminen ja alkoholin kanssa läträäminen jäivät melkein kokonaan, koska se haittasi kehittymistä.
Kuntosaliharjoittelussa on erittäin yleistä harjoitella 5-6 kertaa viikossa.
Rullaluistelu
Myöhemmässä vaiheessa, jossain 30 kieppeillä hurahdin rullaluisteluun. Alkuun tuo oli ihan vain mukava ajanviettotapa ja luistelu oli säännöllisen epäsäännöllistä. Pikkuhiljaa nälkä kasvoi syödessä ja rupesi kiinnostaman kilpaileminen, joten harjoittelukun muuttui paljon suunnitelmallisemmaks. Ensin piti miettiä mitkä ovat harjoittelun tavoitteet, eli minkälaisia kilpailuja haluaisin luistella. Ensimmäiseksi tavoitteeksi laitoin itselleni 40km kilpailun läpipääsyn, joten harjoitteluohjelma piti tehdä sellaiseksi että tavoitteeseen on mahdollsita päästä. Luistelua tein 4-5 kertaa viikossa, tiettyinä päivinä ohjelmassa oli 10km nopeatempoista luistelua ja tiettyinä päivinä pidempikestoista rauhallista (eli matalasykkeistä) luistelua.
Muutaman hyvin menneen luistelumarathonin jälkeen kuulin, että on olemassa myös ns. ultra-marathoneja, eli 80-100km luistelukisoja. Päätin, että tuollainen suoritus pitää kokeilla ja jälleen harjoittelu piti muokata tavoitteen mukaiseksi. 10km nopeasykkeisten lenkkien määrä väheni ja tilalle tuli 20km hyväsykkeisiä lenkkejä. Aiemmin ohjelmassa olleet matalasykkeiset lenkit olivat pituudeltaan 30km, niin näiden tilalle tuli joka toinen viikonloppu 40-50km ja jokatoinen viikonloppu 50-60km lenkki.
Jälleen kerran ruokavalio piti muokata tähän harrastukseen sopivaksi.
Uutena asiana mukaan tuli myös tankkaus, eli kuinka tankataan elimistään mahdollisimman paljon energiaa ennen urheilusuoritusta ja kuinka huolehditaan että energia riittää myös urheilusuorituksen ajan. Rankan ja pitkäkestoisen urheilusuorituksen aikana pelkkä energian tankkaaminen ei riitä, joten piti myös miettiä ja opetella kuinka saadaan elimistään myös muita ravinteita niin että elimistö toimii oikein koko suorituksen ajan. Esimerkiksi jos tankkaa vain urheilujuomaa, niin elimistöön ei tule tarvittavia hivenaineita jonka seurauksena lihakset voivat ruveta kramppailemaan.
Yksi tärkeä osa-alue oli myös suorituksesta palautuminen. Kovan suorituksen jälkeen oikeanlainen ruoka ja juoma on äärimmäisen tärkeätä. Vaikka 100km rääkin jälkeen sitä helposti kokee ansainneensa mäkkäriaterian, niin se kannattaa jättää vasta seuraavalle päivälle. Suorituksen jälkeen kannattaa syödä ja juoda sellaista ravintoa josta elimistö hyötyy. Energiatasot pitää saada takaisin normaaleiksi ja myös erilaiset muut ravinteet ja hivenaineet. Tuollaisessa suorituksessa elimistöstä posituu myös paljon nestettä joten nestetasapaino pitää saada kuntoon.
Motocross
Oikein kärjistettynä voidaan sanoa, että motocrossissa käydään radalla ajelemassa ja sitten mennään kotiin huoltamaan pyörää ja tullaan taas joku toinen päivä ajamaan. Koska motocross ei ole muodostunut bisnekseksi muille kuin pyörä ja varustekauppiaille, niin motocrossista puuttuu monia niitä asioita joita muissa lajeissa pidetään normaaleina asioina.
Motocrossissa yleinen tilanne on sellainen jossa isä ja poika aloittavat harrastuksen. Harrastusta loittaessa kumpikaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä tai miten niitä pitäisi tehdä. Käytännössä jokainen siis aloittaa harrastuksen aikalailla nollilta. Opittu tietämys ei siis siirry harrastesukupolvelta toiselle kovinkaan hyvin. Oppimisen siirtymistä haittaa se, että uusi harrastaja ei tunne varikolta ketään, joten ei tiedä keneltä voisi ja uskaltaisi kysyä neuvoja. Oma osionsa on sillä, että oikeita tapoja on yhtä monta kuin harrastajia.
Esimerkiksi meidän perheessä ensimmäisen kahden kesän tavoitteena oli oppia tuntemaan pyörä ja opetella ajamisen alkeet. Hienolta kuulostava tavoite, josta toinen jopa onnistui. Lapset oppivat hienosti tuntemaan pyöränsä, mutta ajon alkeiden opettelussa tapahtui paljon puutteita koska isä ei osannut opettaa oikeita asioita.
Tänäkesänä on käytetty paljon aikaa edellisinä kesinä opittujen väärien ajotekniikoiden korjaamiseen. Olemme myös muuttaneet harjoittelua paljon tavoitehakuisemmaksi ja hyödyllisemmäksi.
Jos nyt voisi aloittaa harrastuksen uudelleen, niin ensimmäiset kaksi kesää menisivät ihan erilailla. Tottakai ajamisen pääpaino olisi edelleen siinä että kuskit saavat pitää hauskaa pyörän päällä, mutta samaan aikaan uskon että jos olisimme opetelleet oikeata ajoasentoa, oikeanlaista mutka-ajoa ja turvallista hyppyrin lähestymistä niin kuskeilla olisi ollut paljon hauskempaa. Jos olisin osannut keskittyä enemmän oikeisiin tekniikoihin, niin kaatumisia olisi ehkä tullut vähemmän. Olisi ehkäpä jopa säästytty yhdeltä ranteen murtumiseltakin?
Motocross ja suunnitelmallinen harjoittelu
Olen tänä kesänä useammalla varikolla useamman henkilön kanssa jutellut suunnitelmallisesta harjoittelusta. Kun olen sanonut ääneen “olen suunnitellut, että muutamme harjoittelua enemmän suunnitelmalliseksi”, niin hyvin usein saan vastaukseksi “muistathan että harrastuksen pitää olla lapsesta hauskaa”.
Tarkoittaako suunnitelmallinen harjoittelu tylsää harrastamista!?
Jos suunnitelmallinen harjoittelu tarkoittaa tylsää harrastamista,niin miksi jalkapallo, lätkä, koris, tennis, uinti, kuviokellunta, taitolusitelu, kilparatsastu ja kaikki muut ns. perinteiset harrastukset eivät ole lasten ja vanhempien mielestä tylsiä vaikka niissä tehdään asioita hyvin suunnitelmallisesti?? Ei suunnitelmallinen harrastaminen tarkoita että vedetään hampaat irvessä kokoajan. Suunnitelmallinen harjoittelu tarkoittaa että lapsen kanssa on sovittu tavoite mihin tähdätään ja sen jälkeen suunnitellaan kuinka tavoitteeseen päästään. Mietitään mitä erilaisia asioita pitää kehittää jne… Joillakin suunnitelmallinen harjoittelu tarkoittaa että kotoota radalle lähtiessä tiedetään mitä tänään harjoitellaan.
Suunnitelmallisessa harjoittelussa voidana esimerkiksi etukäteen määrittää milloin marjoitellaan maksimivauhtista ajoa, milloin harjoitellaan tekniikkaa ja milloin ihan vain kikkaillaan tai näitä voidaan yhdistää. Esimerkiksi aluksi ajetaan 15min rentoa lämmittelyä, sitten otetaan 45min ajotekniikkaa ja lopuksi kikkaillaan 45min.
Mikä on hyvä harjoitusmäärä?
Harjoitusmäärät on myös yksi erikoinen asia motocrossissa. Hyvin usein varikolla kuulee puhuttavan, että sellainen 3 harjoituskertaa viikossa on todella hyvä määrä. Jos harjoittelee enemmän kuin kolmesti viikossa lapselta katoaa motivaatio. kolmesti viikossa on varmasti erittäin hyvä määrä omaksi iloksi harrastavalle nuorelle, mutta onko se riittävästi nuorelle joka kilpailee aktiivisesti ja haluaa pärjätä kilpailuissa?
Esimerkiksi lätkässä ja futiksessa pidemmälle edenneillä junnuilla saattaa olla jo 4-5 kertaa viikossa treenit ja siihen pelit päälle. Koriksessa tiedän tapauksen jossa treenit on neljä kertaa viikossa ja treeneistä tulee vielä kotitehtäviä välipäiviksi.
Suomalaisten kärkikuskien harjoitusohjelmia ei hirveästi, tai siis ollenkaan, ole netissä joten sieltä ei pysty harjoitusmääriä varmistamaan. ne kuskit joiden harjoitusmääriä olen päässyt seuraamaan harjoittelevat 4-6 kertaa viikossa ajamista ja oheisharjoitukset tuohon vielä päälle.
Olisiko Harri Kullas MM-tasolla ajamassa jos hän olisi harjoitellut vain kolmesti viikossa?
Jos harjoitusmäärä kasvaa yli kolmeen harjoitukseen viikossa, niin silloin pitää toki jo huomioida enemmän mitä harjoituksissa tehdään. Joka kerta ei voi ajaa täysillä, vaan välillä tehdään kevyempää ns. liikerataharjoittelua tai tekniikkaharjoittelua ja välillä ajetaan täysiä.
Motocross-kuntosali
Jos esimerkiksi eteläsuomeen tulisi yksi oikeasti kaupallinen motocross-kuntosali, niin homma voisi toimia esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Ensimmäisellä kerralla kun uusi harrastaja tulee liittymän kerhoon hänen kanssa käydään läpi mitä hän harrastukselta haluaa alkuvaiheessa. Hänelle voidaan tässä yhteydessä suositella sopivan kokoista ja tehoista pyörää. Hänelle kerrotaan mitä varusteita hänellä on ehdottomasti oltava ja mitä olisi hyvä olla lisäksi. samassa yhteydessä kierretään rata ja varikko läpi, kerrotaan mitä ratoaj on ja mikä rata on minkätasoiselle tarkoitettu, kerrotaan myös kuinka varikolla ja radalla toimitaan.
Seuraavalla kerralla asiakkaalla on mukana pyörä ja ajovarusteet, joten voidaan aloittaa harjoitteleminen. Personal-motocross traineri opettaa asiakkaalle ajamisen alkeet, pyöritään kahdeksikkoa, opetellaan jarruttamista ja vaihtamista. Oppilas saa ikioman harjoitusohjelman jossa on kerrottu mitä harjotuksia hänen pitää tehdä ennen seuraavaa tapaamista.
Seuraavalla tapaamisella käydään läpi mitä on edellisen kerran jälkeen opittu. Koska oppilas on kehittynyt hyvin siirrytään seuraavaan vaiheeseen, eli aloittelijaradalle. Opettaja opettaa mutka-ajon perusteita, kuinka hyppyriä lähestytään ja muutenkin kuinka radalla ajetaan. Kielletään hyppäämästä ja varoitetaan vääristä asioista. Lopuksi asiakas saa taas uuden harjoitusohjelman jonka mukaisesti hän harjoittelee seuraavaan tapaamiseen saakka.
Näin kun edetään pikkuhuiljaa eteenpäin lopputuloksena olisi innostunut harrastaja tai ehkäpä jopa innostunut kilpakuski. Ainakin turhia kaatumisia ja loukkaantumisia olisi vähemmän.
Entäpä tulevaisuudessa?
Tänäkesänä olen kiinnittänyt positiivisella tavalla huomiota opetuksen tason parantumiseen. Esimerkiksi meidän kerhossa opetus on selkeästi parantunut edellisestä kesästä.
Tänä kesänä Jussi Vehviläinen on kierrellyt pitkin suomea opettamassa motocrossia. Jussi lienee ensimmäinen suomessa laajemmin koulusta tarjonnut henkilö ja nyt näyttäisi muita tulevan hyvää vauhtia perässä joten lähivuosina saattaa olla todella hyvin tarjolla opetusta.
Myös henkilökohtaisen valmennuksen tarjonnassa tuntuisi olevan pikkusen parannusta näkyvissä.
CrossiBlogi on sellainen palvelu jonka kautta olemme yrittäneet osaltamme auttaa ja helpottaa lajin aloittamista. Ensikesäksi palveluun olisi tarkoitus saada kerättyä lista henkilöistä joilta voi ostaa henkilökohtaista opetusta ja valmennusta.
Meidän perheen osalta harjoittelu tulee jatkossa muuttumaan jonkun verran. Muutoksen määrä riippuu siitä kuinka paljon lapset ovat halukkaita ja valmiita muuttamaan nykyistä toimintaa. Minulla on ajatuksena, että jatkossa koko radan kiertämisen sijaan rupeamme painottamaan enemmän ja enemmän yksittäisiä kohtia. Esimerkiksi kun tänään menemme radalle meillä on jo etukäteen tiedossa mitä teemme.
Suunnitelmana on tehdä sellainen selkeä ohjelma joka jakautuu sopivassa suhteessa ajeluun, kilpailemiseen, tekniikkaharjoitteluun ja kikkailuun. Kaikkia edellämainittuja pitää olla, mutta tekniikkaharjoittelun määrää pitää lisätä samoin ajoharjoittelun laatua pitää parantaa.
-pete
