Kävästiin lasten kanssa CrossiBlogin järjestämällä leirillä Joutsassa. Tällä kertaa leiri olikin meikäläiselle normaaleista leireistä aikalailla poikkeava, koska olin leirin johtajana ja järjestäjänä.
Homma lähti liikenteeseen kun juttelimme Marko Jokiniemen kanssa leireistä ja harmittelimme kun ei ole leirejä oikein sopivasti. No keskustelun edetessä päätimme että mitäs jos vaikka järjestetään leiri. Puhelun aikana mietittiinkin hyvää ajankohtaaa ja päädyttiin tähän viikonloppuun.
Marko on ollut leirejä touhuamassa aikaisemminkin ja minä olen taas järkännyt muunlaisia tapahtumia, joten tällaisen tapahtuman toteuttaminen ei ihan mahdottomalta kuulostanut. Ennen kuin kerkesin asiaa paljoa miettiäkkään niin Marko jo soitteli että rata on muuten sitten varattu meille.
Joutsan rata oli meille erittäin hyvä paikka järjestää leiri, koska muutenkin olemme viettäneet tuolla radalla paljon aikaa ja rata on siis erittäin tuttu. Koska rata oli niin tuttu, niin rastien aiheita ja paikkoja ei paljoa tarvinnut miettiä. Asiaa helpotti myös se, että vuosi aikaisemmin olimme tuolla VMK:n järjestämällä leirillä.
Aluksi mietimme että otamme leirille 50 kuskia, mutta hyvin nopeasti määrä päätettiin rajata 30:n. Samalla kun osallistujamäärää kutistettiin, niin päätettiin että leiri ei olekkaan julkinen, vaan otetaan leiriläiset puskaradion kautta. Syynä pieneen porukkaan ja puskaradioon oli se, että halusimme pitää ensimmäisen leirimme pienenä. Tämä leiri kumminkin olisi meille kovasti opettelua. Aluksi ajatuksena oli jättää 50cc kuskit pois, mutta kun he rupesivat kyselemään pääsisivätkö hekin mukaan, niin päätimme että tottakai. Syy miksi 50cc porukka meinattiin jättää pois oli se, että alkuun näytti ettei porukkaa olisi puskaradion kautta tulossa ollenkaan. Lopulta meillä olikin kaksi 50cc ryhmällistä mukana leirillä.
Leirin muonituspuoli osoittautui varsin yksinkertaiseksi järjestää, koska porukassa oli mukana Juha Näppi, joka on muissakin yhteyksissä huolehtinut muonituksesta. Tiesimme mitä herra osaa ja miten herra toimii, joten oli erittäin helppo mennä kysymään Juhalta olisiko hän kiinnostunut.
Nyt kun paikka, ajankohta ja rastit oli kohdallaan alkoi ehkäpä se haastavin homma, eli opettajien metsästys. Aluksi ajatuksena oli paittaa porukka 6-8 hengen ryhmiin, joten opettajia tarvittaisiin 4-5 isoille ryhmille ja kaksi 50cc kuskeille. Ihan niin montaa opettajaa emme onnistuneet saamaan erilaisten loukkaantumisten ja muidenmenojen johdosta, joten lopulta meillä oli kolme opettajaa. käytännössä siis ryhmien koko kasvoi hiukan, mutta samalla radalle saatiin lisää tilaa.
Lopulta meillä siis oli kolme opettajaa isoille ja kaksi pienille. Leirin ensimmäisenä aamuna opettajatilanne muuttui mukavasti, kun kaksi leirillä mukana ollut isää kysyi saisivatko he mennä rasteille apuopettajiksi. Tokihan heidät sinne hyväksyttiin joten meillä olikin kahdella rastilla tuplaopet. Tämä opettajien toiminta kuvastaa muutenkin sitä toimintaa mitä leirillä oli. Kaikki vanhemmat osallistuivat leirin järjestelyihin ja auttoivat erittäin hienosti että saatiin järjestettyä mukava leiri. Rasteilla oli vanhempia lähettäjinä ja liputtajina. Voidaan sanoa, että kukaan vanhemmista ei tullut leirille olettaen tulevansa valmiiseen pöytään vana kaikki auttoivat omien kykyjensä mukaan. Mikä parasta, myös kuskit olivat selkeästi oppimassa. Opettajat kaikki kehuivat että oppilaat kuuntelivat opetusta todella hyvin ja hyvin myös kokeilivat neuvottuja asioita.
Leirillä halusimme harjoitella mutkia ja jo alusta lähtien päätimme että aina kintoinen joutsan pöytähyppyreistä kierretään. Leiriä edeltävänä iltana päätimme että emme laske isoja pyöriä kumpaankaan pöytään. Pöytien kiertäminen liittyi myös turvallisuuteen, pöydät eivät olleet parhaassa mahdollisessa kunnossa hyppimistä varten, joten totesimme että turvallisinta on jättää ne pois. Turvallisuuden ja leirin aiheen johdosta rakensimme myös muutaman shikaanin radalle. Esimerkiksi lähtösuoralle tuli oikein kunnon shikaanit.
Mielenkiintoisia tapauksia
Oli mielenkiintoista kuunnella junnuja leirin aikana. Meillä oli molempina päivinä aamun aloitus ilman ajovarusteita, eli kiersimme puolet radasta kävellen. Kenelläkään kuskeista ei ollut mitään kävelyä vastaan, mutta kyllä se pikkusen keskustelua aiheutti. Ennen lähtöä eräs kuski kysyi miksi me kävelemme radan ja kun vastasin “mielestäni radankiertäminen on sellainen homma joka jokaisen kuskin pitäisi kisoissa tehdä aina aamusta että näkee missä kunnossa rata on ja samalla kuski ja kroppa herää. On sitten helpompi lähteä ensimmäiseen harjoitukseen kun on kunnolla herännyt” hän totesi, “OK lähdetään joko mennään”.
Sunnuntaina aamulenkillä juttelin kuskien kanssa ja kyselin mikä oli mukavin rasti ja mikä vähiten mukava. kakkos ja kolmosrastit saivat eniten ääniä mukavuudesta. Ykkösrasti koettiin kovin vaikeaksi, shikaanien takia ja sen takia se ei ollut ihan niin mukava kuin muut rastit. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että sunnuntaina ennen viimeistä rastia kun tein saman kyselyn, niin valtaosa 85cc kuskeista taas tykkäsi ensimmäisestä rastista ja halusi sille uudelleen. Päivän aikana rastille oli muodostunut todella hyvät vallit joihin oli kiva nojata ja ajaa kovaa. Näin ne mielipiteet muuttuvat kun rata muuttuu ja oppia tulee lisää.
Yhteenvetoa
Leirin järjestämisessä oli yllättävän paljon erilaista pientä puuhaa. Kaksi päivää tuli juostua rasteiltä toiselle niin että omia lapsia en paljoa ehtinyt edes katsoa. Ainut isompi harmillinen juttu oli lämpötila. Viikonloppuna oli niin kuuma, että kuskit joutuivat todella koville ja monella voimat loppuivatkin kesken päivän. Onneksi kaikki kuskit ja vanhemmat olivat niin fiksuja että ymmärsivät pitää taukoja tarvittaessa ja lopettaa päivän ennen voimien totaalista loppumista. Lauantai oli sen verran rankka päivä, että kukaan ei halunnut mennä ajamaan illalla kun rata oli vapaa kaikille.
Kokemus oli sen verran positiivinen, että ensikesäksi olemme suunnitelleet järjestävämme 3-5 leiriä. Toivottavasti seuraaville leireille saadaan yhtä aktiivista porukkaa mukaan.
-pete
