Ennakko-odotukset kilpailuun olivat jälleen kaksijakoiset. Karhin rata on meille hyvin tuttu, kun kotoota radalle on matkaa 45min. Radalla olemme tainneet tänäkesänä käydä jonkun lähemmäksi kymmenen kertaa joista 4-5 kertaa ihan kilpailun alla. Radan puolesta meillä siis oli hyvin positiiviset odotukset kilpailusta, mutta jännitystä aiheutti sää. Viimeisen viikon [...]]]> KJävästiin viikonloppuna ajamassa kisaa Karhin radalla Riihimäellä.

Ennakko-odotukset

Ennakko-odotukset kilpailuun olivat jälleen kaksijakoiset. Karhin rata on meille hyvin tuttu, kun kotoota radalle on matkaa 45min. Radalla olemme tainneet tänäkesänä käydä jonkun lähemmäksi kymmenen kertaa joista 4-5 kertaa ihan kilpailun alla. Radan puolesta meillä siis oli hyvin positiiviset odotukset kilpailusta, mutta jännitystä aiheutti sää. Viimeisen viikon ennen kisaa vettä tuntui tulevan joka päivä joko paljon tai todella paljon. Hiukan pelotti kuinka pahassa kunnossa rata olisi. Toinen mikä mietitytti pikkusen oli viimevuotiset tapahtumat, kun viimevuonna tuntui fiilis olevan järjestäjillä lievästi asenteellinen.

Loppujenlopuksi vesisade taukosi perjantaina päivän ajaksi ja kun päivällä vielä tuuli kivasti niin rata kerkesi kuivumaan sen verran että illalla kävässyt sadekuurokaan ei rataa enään pilannut. Kilpailupäivänä rata oli todella hienossa kunnossa. 

Mitä tuli pelkoon järjestäjien toiminnasta, niin se oli kaikki täysin turhaa. Järjestäjillä homma toimi hienosti ja asenne oli mitä parhain. Järjestelyt toimivat hienosti, aikataulu piti ja mikä tärkeintä liputus toimi hienosti. Lippupisteillä oli hyvin porukkaa. Kuljettajakokouksessa näytettiin minkälainen on heiluva keltainen ja minkälainen on paikallaan oleva keltainen. Paikallaanoleva keltainen oli siten, että liputtaja piti kiinni lipun alareunasta ja heiluva heilu oikeasti. Eikä tämä ollut vain sanahelinää, vaan näin myös kilpailun kuluessa toimittiin.

Mielestäni Karhin kilpailu oli yksi tämän kauden parhaiten järjestetyistä kilpailuista!

Jamin kisa

Jamin kisaviikonloppu alkoi harjoituksissa varsin perinteisellä tavalla, eli Jami oli aikavertailussa jossain 20-30 välillä. Yksi sellainen Jamin mielestä kohokohta harjoituksissa oli se kun Jami oppi hyppäämään maalipöydästä yli. Hienosti Jami leiskauttikin pöydästä yli ja toisti tämän ensimmäisessä erässä melkein jokaisella kierroksella.

Ensimmäinen erä lähti liikkeelle hienolla startilla, Jami oli ekan kurvin jälkeen puolivälissä porukkaa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Jami oli jossain 20-25 tienoilla, mistä hän alkoi nousta ja lopulta maalissa Jami oli sijalla 16. Muutenkin koko erän ajan ajo oli todella hienon näköistä, yritystä oli todella paljon, mutta ei yliyritystä. Aina kun edessä näkyi joku, niin kiinni piti saada ja ohi päästä.

Toinen erä ei mennyt ihan yhtä kivasti, ikävän sattumuksen takia. Ekalla tai toikalla kierroksella isossa ylämäessä Jami sai eelläajavan kuskin takarenkaasta lähteneen kivisuihkun suoraan kypärän kaula-aukosta sisään. Tämä teki sen verran kipeää että ajo kärsi loppuerän ajan. Maalissa Jami oli sijalla 24. Totaalissa Jami sijoittui sijalle 18.

Kauden tavoitteena Jamilla oli päästä pisteille ja että kilpailun voittaja ei pääsisi kierroksella ohi. Ekassa erässä molemmat tavoitteet toteutuivat. Tästä on erittäin hyvä lähteä valmistautumaan ensikauteen.

Miran kisa

Miran osalta ennakko-odotukset olivat pikkusen vaisummat, koska uuden koulun ja sairastelun takia ajamaan ei oltu päästy kuin muutaman kerran alavuden jälkeen. Ajotauko ikävä kyllä näkyi ensimmäisen erän ajossa.

Ensimmäisessä erässä Mira sai ihan OK lähdön ollen kahdeksantena. Hiukan erän puolivälin jälkeen Miralla rupesi paristot käymään vähiin ja lopulta maalissa hän oli kymmenentenä. 

Toisen erän ajosta huomasi, että eka erä hiukan jäi kaivertamaan. Ekan kurvin jälkeen Mira oli jälleen kahdeksantena ja tällä sijoituksella Mira oli kilpailun loppuun asti kunnes ison ylämäen jälkeisessä kurvissa eturengas osui epäonnekkaasti kiveen ja etupyörä lähti alta. Tässä kaatumisessa ohjaustanko vääntyi pikkusen ja sen seurauksena tuli vielä toinen kaatuminen. Kaatumisen jälkeen vielä pyörä ei halunnut käynnistyä niin pyörän kanssa touhutessa muut pääsivät kierroksen verran karkuun. Lopulta maalissa Mira oli sijalla 9.

Kaatumiseen saakka ajo oli erittäin hienoa, varmaan parasta ajoa tänä kesänä. Yritystä ja puristusta oli oikein reilusti. 

-pete

Homma lähti liikenteeseen kun juttelimme Marko Jokiniemen kanssa leireistä ja harmittelimme kun ei ole leirejä oikein sopivasti. No keskustelun edetessä päätimme että mitäs jos vaikka järjestetään leiri. Puhelun aikana mietittiinkin hyvää ajankohtaaa ja [...]]]> Kävästiin lasten kanssa CrossiBlogin järjestämällä leirillä Joutsassa. Tällä kertaa leiri olikin meikäläiselle normaaleista leireistä aikalailla poikkeava, koska olin leirin johtajana ja järjestäjänä.

Homma lähti liikenteeseen kun juttelimme Marko Jokiniemen kanssa leireistä ja harmittelimme kun ei ole leirejä oikein sopivasti. No keskustelun edetessä päätimme että mitäs jos vaikka järjestetään leiri. Puhelun aikana mietittiinkin hyvää ajankohtaaa ja päädyttiin tähän viikonloppuun.

Marko on ollut leirejä touhuamassa aikaisemminkin ja minä olen taas järkännyt muunlaisia tapahtumia, joten tällaisen tapahtuman toteuttaminen ei ihan mahdottomalta kuulostanut. Ennen kuin kerkesin asiaa paljoa miettiäkkään niin Marko jo soitteli että rata on muuten sitten varattu meille.

Joutsan rata oli meille erittäin hyvä paikka järjestää leiri, koska muutenkin olemme viettäneet tuolla radalla paljon aikaa ja rata on siis erittäin tuttu. Koska rata oli niin tuttu, niin rastien aiheita ja paikkoja ei paljoa tarvinnut miettiä. Asiaa helpotti myös se, että vuosi aikaisemmin olimme tuolla VMK:n järjestämällä leirillä.

Aluksi mietimme että otamme leirille 50 kuskia, mutta hyvin nopeasti määrä päätettiin rajata 30:n. Samalla kun osallistujamäärää kutistettiin, niin päätettiin että leiri ei olekkaan julkinen, vaan otetaan leiriläiset puskaradion kautta. Syynä pieneen porukkaan ja puskaradioon oli se, että halusimme pitää ensimmäisen leirimme pienenä. Tämä leiri kumminkin olisi meille kovasti opettelua. Aluksi ajatuksena oli jättää 50cc kuskit pois, mutta kun he rupesivat kyselemään pääsisivätkö hekin mukaan, niin päätimme että tottakai. Syy miksi 50cc porukka meinattiin jättää pois oli se, että alkuun näytti ettei porukkaa olisi puskaradion kautta tulossa ollenkaan. Lopulta meillä olikin kaksi 50cc ryhmällistä mukana leirillä.

Leirin muonituspuoli osoittautui varsin yksinkertaiseksi järjestää, koska porukassa oli mukana Juha Näppi, joka on muissakin yhteyksissä huolehtinut muonituksesta. Tiesimme mitä herra osaa ja miten herra toimii, joten oli erittäin helppo mennä kysymään Juhalta olisiko hän kiinnostunut.

Nyt kun paikka, ajankohta ja rastit oli kohdallaan alkoi ehkäpä se haastavin homma, eli opettajien metsästys. Aluksi ajatuksena oli paittaa porukka 6-8 hengen ryhmiin, joten opettajia tarvittaisiin 4-5 isoille ryhmille ja kaksi 50cc kuskeille. Ihan niin montaa opettajaa emme onnistuneet saamaan erilaisten loukkaantumisten ja muidenmenojen johdosta, joten lopulta meillä oli kolme opettajaa. käytännössä siis ryhmien koko kasvoi hiukan, mutta samalla radalle saatiin lisää tilaa.

Lopulta meillä siis oli kolme opettajaa isoille ja kaksi pienille. Leirin ensimmäisenä aamuna opettajatilanne muuttui mukavasti, kun kaksi leirillä mukana ollut isää kysyi saisivatko he mennä rasteille apuopettajiksi. Tokihan heidät sinne hyväksyttiin joten meillä olikin kahdella rastilla tuplaopet. Tämä opettajien toiminta kuvastaa muutenkin sitä toimintaa mitä leirillä oli. Kaikki vanhemmat osallistuivat leirin järjestelyihin ja auttoivat erittäin hienosti että saatiin järjestettyä mukava leiri. Rasteilla oli vanhempia lähettäjinä ja liputtajina. Voidaan sanoa, että kukaan vanhemmista ei tullut leirille olettaen tulevansa valmiiseen pöytään vana kaikki auttoivat omien kykyjensä mukaan. Mikä parasta, myös kuskit olivat selkeästi oppimassa. Opettajat kaikki kehuivat että oppilaat kuuntelivat opetusta todella hyvin ja hyvin myös kokeilivat neuvottuja asioita.

Leirillä halusimme harjoitella mutkia ja jo alusta lähtien päätimme että aina kintoinen joutsan pöytähyppyreistä kierretään. Leiriä edeltävänä iltana päätimme että emme laske isoja pyöriä kumpaankaan pöytään. Pöytien kiertäminen liittyi myös turvallisuuteen, pöydät eivät olleet parhaassa mahdollisessa kunnossa hyppimistä varten, joten totesimme että turvallisinta on jättää ne pois. Turvallisuuden ja leirin aiheen johdosta rakensimme myös muutaman shikaanin radalle. Esimerkiksi lähtösuoralle tuli oikein kunnon shikaanit.

Mielenkiintoisia tapauksia

Oli mielenkiintoista kuunnella junnuja leirin aikana. Meillä oli molempina päivinä aamun aloitus ilman ajovarusteita, eli kiersimme puolet radasta kävellen. Kenelläkään kuskeista ei ollut mitään kävelyä vastaan, mutta kyllä se pikkusen keskustelua aiheutti. Ennen lähtöä eräs kuski kysyi miksi me kävelemme radan ja kun vastasin “mielestäni radankiertäminen on sellainen homma joka jokaisen kuskin pitäisi kisoissa tehdä aina aamusta että näkee missä kunnossa rata on ja samalla kuski ja kroppa herää. On sitten helpompi lähteä ensimmäiseen harjoitukseen kun on kunnolla herännyt” hän totesi, “OK lähdetään joko mennään”.

Sunnuntaina aamulenkillä juttelin kuskien kanssa ja kyselin mikä oli mukavin rasti ja mikä vähiten mukava. kakkos ja kolmosrastit saivat eniten ääniä mukavuudesta. Ykkösrasti koettiin kovin vaikeaksi, shikaanien takia ja sen takia se ei ollut ihan niin mukava kuin muut rastit. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että sunnuntaina ennen viimeistä rastia kun tein saman kyselyn, niin valtaosa 85cc kuskeista taas tykkäsi ensimmäisestä rastista ja halusi sille uudelleen. Päivän aikana rastille oli muodostunut todella hyvät vallit joihin oli kiva nojata ja ajaa kovaa. Näin ne mielipiteet muuttuvat kun rata muuttuu ja oppia tulee lisää.

Yhteenvetoa

Leirin järjestämisessä oli yllättävän paljon erilaista pientä puuhaa. Kaksi päivää tuli juostua rasteiltä toiselle niin että omia lapsia en paljoa ehtinyt edes katsoa. Ainut isompi harmillinen juttu oli lämpötila. Viikonloppuna oli niin kuuma, että kuskit joutuivat todella koville ja monella voimat loppuivatkin kesken päivän. Onneksi kaikki kuskit ja vanhemmat olivat niin fiksuja että ymmärsivät pitää taukoja tarvittaessa ja lopettaa päivän ennen voimien totaalista loppumista. Lauantai oli sen verran rankka päivä, että kukaan ei halunnut mennä ajamaan illalla kun rata oli vapaa kaikille.

Kokemus oli sen verran positiivinen, että ensikesäksi olemme suunnitelleet järjestävämme 3-5 leiriä. Toivottavasti seuraaville leireille saadaan yhtä aktiivista porukkaa mukaan.

-pete

Pohjustan mietteitäni esimerkeillä. Hyvä esimerkki harrastajatason toiminnasta on kuntosaliharjoittelu. Kun liittyy kuntosalille jäseneksi, niin heti ensimmäisenä [...]]]> Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa pienen filosofisen mietinnän motocrossin harjoittelusta. Viimeisen kolme kesää olen päässyt seuraamaan hyvin eritasoisten kuljettajien toimintaa ja ruvennut miettimään asioita. Olen itse aiemmin harjoitellut useampaa lajia ja missään muualla en ole nähnyt vastaavaa toimintaa kuin motocrossissa.

Kuntosaliharjoittelu

Pohjustan mietteitäni esimerkeillä. Hyvä esimerkki harrastajatason toiminnasta on kuntosaliharjoittelu. Kun liittyy kuntosalille jäseneksi, niin heti ensimmäisenä kerrotaan että kuukausihintaan sisältyy personal traineri, joka avustaa harjoittelussa. Heti alkuun varataan aika omalle personal trainerille. Ensimmäisessä tapaamisessa personal trainerin kanssa käydään läpi mitä tavoitteita asiakkaalla on, eli halutaanko laihduttaa, tehdä voimaharjoittelua vai kiinnostaako kestävyysharjoittelu ja tämän jälkeen asiakkaalle annetaan harjoitusohjelma jota suositellaan noudattamaan. Ensimmäisillä kerroilla myös käydään eri laitteet läpi ja opetetaan kuinka ne toimivat.

Asiakas siis opetetaan heti alusta lähtien harjoittelemaan tietyn ohjelman mukaisesti!

Kun itse aikanaan harjoittelin kuntosalilla oli minulla hyvin tarkaan suunniteltu ohjelma, vuosien saatossa olin opetellut hyvin tarkkaan kuinka oma elimistöni toimii ja olin suunnitelltu ohjelman juuri minulle sopivaksi. Oli kovia harjoituksia, oli palauttavia harjoituksia ja oli myös tekniikkaharjoituksia. Aina harjoituksissa kiinnitettiin suurtenpainojen sijaan huomiota oikeaan tekniikkaan.

Kun harjoittelu meni erittäin määrätietoiseksi ja tavoitteelliseksi, niin se aiheutti myös isoja muutoksia ruokavalioon. Mukaan tulivat proteiinijuomat, palautusjuomat ja kaikinpuolin terveellisempi ja fiksumpi ruokavalio. Baareissa juokseminen ja alkoholin kanssa läträäminen jäivät melkein kokonaan, koska se haittasi kehittymistä.

Kuntosaliharjoittelussa on erittäin yleistä harjoitella 5-6 kertaa viikossa.

Rullaluistelu

Myöhemmässä vaiheessa, jossain 30 kieppeillä hurahdin rullaluisteluun. Alkuun tuo oli ihan vain mukava ajanviettotapa ja luistelu oli säännöllisen epäsäännöllistä. Pikkuhiljaa nälkä kasvoi syödessä ja rupesi kiinnostaman kilpaileminen, joten harjoittelukun muuttui paljon suunnitelmallisemmaks. Ensin piti miettiä mitkä ovat harjoittelun tavoitteet, eli minkälaisia kilpailuja haluaisin luistella. Ensimmäiseksi tavoitteeksi laitoin itselleni 40km kilpailun läpipääsyn, joten harjoitteluohjelma piti tehdä sellaiseksi että tavoitteeseen on mahdollsita päästä. Luistelua tein 4-5 kertaa viikossa, tiettyinä päivinä ohjelmassa oli 10km nopeatempoista luistelua ja tiettyinä päivinä pidempikestoista rauhallista (eli matalasykkeistä) luistelua.

Muutaman hyvin menneen luistelumarathonin jälkeen kuulin, että on olemassa myös ns. ultra-marathoneja, eli 80-100km luistelukisoja. Päätin, että tuollainen suoritus pitää kokeilla ja jälleen harjoittelu piti muokata tavoitteen mukaiseksi. 10km nopeasykkeisten lenkkien määrä väheni ja tilalle tuli 20km hyväsykkeisiä lenkkejä. Aiemmin ohjelmassa olleet matalasykkeiset lenkit olivat pituudeltaan 30km, niin näiden tilalle tuli joka toinen viikonloppu 40-50km ja jokatoinen viikonloppu 50-60km lenkki.

Jälleen kerran ruokavalio piti muokata tähän harrastukseen sopivaksi.

Uutena asiana mukaan tuli myös tankkaus, eli kuinka tankataan elimistään mahdollisimman paljon energiaa ennen urheilusuoritusta ja kuinka huolehditaan että energia riittää myös urheilusuorituksen ajan. Rankan ja pitkäkestoisen urheilusuorituksen aikana pelkkä energian tankkaaminen ei riitä, joten piti myös miettiä ja opetella kuinka saadaan elimistään myös muita ravinteita niin että elimistö toimii oikein koko suorituksen ajan. Esimerkiksi jos tankkaa vain urheilujuomaa, niin elimistöön ei tule tarvittavia hivenaineita jonka seurauksena lihakset voivat ruveta kramppailemaan.

Yksi tärkeä osa-alue oli myös suorituksesta palautuminen. Kovan suorituksen jälkeen oikeanlainen ruoka ja juoma on äärimmäisen tärkeätä. Vaikka 100km rääkin jälkeen sitä helposti kokee ansainneensa mäkkäriaterian, niin se kannattaa jättää vasta seuraavalle päivälle. Suorituksen jälkeen kannattaa syödä ja juoda sellaista ravintoa josta elimistö hyötyy. Energiatasot pitää saada takaisin normaaleiksi ja myös erilaiset muut ravinteet ja hivenaineet. Tuollaisessa suorituksessa elimistöstä posituu myös paljon nestettä joten nestetasapaino pitää saada kuntoon.

Motocross

Oikein kärjistettynä voidaan sanoa, että motocrossissa käydään radalla ajelemassa ja sitten mennään kotiin huoltamaan pyörää ja tullaan taas joku toinen päivä ajamaan. Koska motocross ei ole muodostunut bisnekseksi muille kuin pyörä ja varustekauppiaille, niin motocrossista puuttuu monia niitä asioita joita muissa lajeissa pidetään normaaleina asioina.

Motocrossissa yleinen tilanne on sellainen jossa isä ja poika aloittavat harrastuksen. Harrastusta loittaessa kumpikaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä tai miten niitä pitäisi tehdä. Käytännössä jokainen siis aloittaa harrastuksen aikalailla nollilta. Opittu tietämys ei siis siirry harrastesukupolvelta toiselle kovinkaan hyvin. Oppimisen siirtymistä haittaa se, että uusi harrastaja ei tunne varikolta ketään, joten ei tiedä keneltä voisi ja uskaltaisi kysyä neuvoja. Oma osionsa on sillä, että oikeita tapoja on yhtä monta kuin harrastajia.

Esimerkiksi meidän perheessä ensimmäisen kahden kesän tavoitteena oli oppia tuntemaan pyörä ja opetella ajamisen alkeet. Hienolta kuulostava tavoite, josta toinen jopa onnistui. Lapset oppivat hienosti tuntemaan pyöränsä, mutta ajon alkeiden opettelussa tapahtui paljon puutteita koska isä ei osannut opettaa oikeita asioita.

Tänäkesänä on käytetty paljon aikaa edellisinä kesinä opittujen väärien ajotekniikoiden korjaamiseen. Olemme myös muuttaneet harjoittelua paljon tavoitehakuisemmaksi ja hyödyllisemmäksi.

Jos nyt voisi aloittaa harrastuksen uudelleen, niin ensimmäiset kaksi kesää menisivät ihan erilailla. Tottakai ajamisen pääpaino olisi edelleen siinä että kuskit saavat pitää hauskaa pyörän päällä, mutta samaan aikaan uskon että jos olisimme opetelleet oikeata ajoasentoa, oikeanlaista mutka-ajoa ja turvallista hyppyrin lähestymistä niin kuskeilla olisi ollut paljon hauskempaa. Jos olisin osannut keskittyä enemmän oikeisiin tekniikoihin, niin kaatumisia olisi ehkä tullut vähemmän. Olisi ehkäpä jopa säästytty yhdeltä ranteen murtumiseltakin?

Motocross ja suunnitelmallinen harjoittelu

Olen tänä kesänä useammalla varikolla useamman henkilön kanssa jutellut suunnitelmallisesta harjoittelusta. Kun olen sanonut ääneen “olen suunnitellut, että muutamme harjoittelua enemmän suunnitelmalliseksi”, niin hyvin usein saan vastaukseksi “muistathan että harrastuksen pitää olla lapsesta hauskaa”.

Tarkoittaako suunnitelmallinen harjoittelu tylsää harrastamista!?

Jos suunnitelmallinen harjoittelu tarkoittaa tylsää harrastamista,niin miksi jalkapallo, lätkä, koris, tennis, uinti, kuviokellunta, taitolusitelu, kilparatsastu ja kaikki muut ns. perinteiset harrastukset eivät ole lasten ja vanhempien mielestä tylsiä vaikka niissä tehdään asioita hyvin suunnitelmallisesti?? Ei suunnitelmallinen harrastaminen tarkoita että vedetään hampaat irvessä kokoajan. Suunnitelmallinen harjoittelu tarkoittaa että lapsen kanssa on sovittu tavoite mihin tähdätään ja sen jälkeen suunnitellaan kuinka tavoitteeseen päästään. Mietitään mitä erilaisia asioita pitää kehittää jne… Joillakin suunnitelmallinen harjoittelu tarkoittaa että kotoota radalle lähtiessä tiedetään mitä tänään harjoitellaan.

Suunnitelmallisessa harjoittelussa voidana esimerkiksi etukäteen määrittää milloin marjoitellaan maksimivauhtista ajoa, milloin harjoitellaan tekniikkaa ja milloin ihan vain kikkaillaan tai näitä voidaan yhdistää. Esimerkiksi aluksi ajetaan 15min rentoa lämmittelyä, sitten otetaan 45min ajotekniikkaa ja lopuksi kikkaillaan 45min.

Mikä on hyvä harjoitusmäärä?

Harjoitusmäärät on myös yksi erikoinen asia motocrossissa. Hyvin usein varikolla kuulee puhuttavan, että sellainen 3 harjoituskertaa viikossa on todella hyvä määrä. Jos harjoittelee enemmän kuin kolmesti viikossa lapselta katoaa motivaatio. kolmesti viikossa on varmasti erittäin hyvä määrä omaksi iloksi harrastavalle nuorelle, mutta onko se riittävästi nuorelle joka kilpailee aktiivisesti ja haluaa pärjätä kilpailuissa?

Esimerkiksi lätkässä ja futiksessa pidemmälle edenneillä junnuilla saattaa olla jo 4-5 kertaa viikossa treenit ja siihen pelit päälle. Koriksessa tiedän tapauksen jossa treenit on neljä kertaa viikossa ja treeneistä tulee vielä kotitehtäviä välipäiviksi.

Suomalaisten kärkikuskien harjoitusohjelmia ei hirveästi, tai siis ollenkaan, ole netissä joten sieltä ei pysty harjoitusmääriä varmistamaan. ne kuskit joiden harjoitusmääriä olen päässyt seuraamaan harjoittelevat 4-6 kertaa viikossa ajamista ja oheisharjoitukset tuohon vielä päälle.

Olisiko Harri Kullas MM-tasolla ajamassa jos hän olisi harjoitellut vain kolmesti viikossa?

Jos harjoitusmäärä kasvaa yli kolmeen harjoitukseen viikossa, niin silloin pitää toki jo huomioida enemmän mitä harjoituksissa tehdään. Joka kerta ei voi ajaa täysillä, vaan välillä tehdään kevyempää ns. liikerataharjoittelua tai tekniikkaharjoittelua ja välillä ajetaan täysiä.

Motocross-kuntosali

Jos esimerkiksi eteläsuomeen tulisi yksi oikeasti kaupallinen motocross-kuntosali, niin homma voisi toimia esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Ensimmäisellä kerralla kun uusi harrastaja tulee liittymän kerhoon hänen kanssa käydään läpi mitä hän harrastukselta haluaa alkuvaiheessa. Hänelle voidaan tässä yhteydessä suositella sopivan kokoista ja tehoista pyörää. Hänelle kerrotaan mitä varusteita hänellä on ehdottomasti oltava ja mitä olisi hyvä olla lisäksi. samassa yhteydessä kierretään rata ja varikko läpi, kerrotaan mitä ratoaj on ja mikä rata on minkätasoiselle tarkoitettu, kerrotaan myös kuinka varikolla ja radalla toimitaan.

Seuraavalla kerralla asiakkaalla on mukana pyörä ja ajovarusteet, joten voidaan aloittaa harjoitteleminen. Personal-motocross traineri opettaa asiakkaalle ajamisen alkeet, pyöritään kahdeksikkoa, opetellaan jarruttamista ja vaihtamista. Oppilas saa ikioman harjoitusohjelman jossa on kerrottu mitä harjotuksia hänen pitää tehdä ennen seuraavaa tapaamista.

Seuraavalla tapaamisella käydään läpi mitä on edellisen kerran jälkeen opittu. Koska oppilas on kehittynyt hyvin siirrytään seuraavaan vaiheeseen, eli aloittelijaradalle. Opettaja opettaa mutka-ajon perusteita, kuinka hyppyriä lähestytään ja muutenkin kuinka radalla ajetaan. Kielletään hyppäämästä ja varoitetaan vääristä asioista. Lopuksi asiakas saa taas uuden harjoitusohjelman jonka mukaisesti hän harjoittelee seuraavaan tapaamiseen saakka.

Näin kun edetään pikkuhuiljaa eteenpäin lopputuloksena  olisi innostunut harrastaja tai ehkäpä jopa innostunut kilpakuski. Ainakin turhia kaatumisia ja loukkaantumisia olisi vähemmän.

Entäpä tulevaisuudessa?

Tänäkesänä olen kiinnittänyt positiivisella tavalla huomiota opetuksen tason parantumiseen. Esimerkiksi meidän kerhossa opetus on selkeästi parantunut edellisestä kesästä.

Tänä kesänä Jussi Vehviläinen on kierrellyt pitkin suomea opettamassa motocrossia. Jussi lienee ensimmäinen suomessa laajemmin koulusta tarjonnut henkilö ja nyt näyttäisi muita tulevan hyvää vauhtia perässä joten lähivuosina saattaa olla todella hyvin tarjolla opetusta.

Myös henkilökohtaisen valmennuksen tarjonnassa tuntuisi olevan pikkusen parannusta näkyvissä.

CrossiBlogi on sellainen palvelu jonka kautta olemme yrittäneet osaltamme auttaa ja helpottaa lajin aloittamista. Ensikesäksi palveluun olisi tarkoitus saada kerättyä lista henkilöistä joilta voi ostaa henkilökohtaista opetusta ja valmennusta.

Meidän perheen osalta harjoittelu tulee jatkossa muuttumaan jonkun verran. Muutoksen määrä riippuu siitä kuinka paljon lapset ovat halukkaita ja valmiita muuttamaan nykyistä toimintaa. Minulla on ajatuksena, että jatkossa koko radan kiertämisen sijaan rupeamme painottamaan enemmän ja enemmän yksittäisiä kohtia. Esimerkiksi kun tänään menemme radalle meillä on jo etukäteen tiedossa mitä teemme.

Suunnitelmana on tehdä sellainen selkeä ohjelma joka jakautuu sopivassa suhteessa ajeluun, kilpailemiseen, tekniikkaharjoitteluun ja kikkailuun. Kaikkia edellämainittuja pitää olla, mutta tekniikkaharjoittelun määrää pitää lisätä samoin ajoharjoittelun laatua pitää parantaa.

-pete

Etukäteen jo kuulimme varoittelua Vehviläisen tavasta ajattaa kuskeja. Heti alkuun Jussi kertoikin, että rastien pituus on mitoitettu sen mukaan kuinka pitkään tankillisella ajaa. Rastien välissä oli sellainen banaanin mittainen tauko, eli pientä purtavaa kuskille ja bensaa tankkiin. Ruokatauko oli pidempi ja tuokatauon jälkeen oli teoriaosuus että ajamaan ei mentäisi maha täynnä.

Yhdessä välissä kun veimme autoon ostoksia, niin Marko kiinnitti huomiota vaunun toiseen renkaaseen ja lähinnä renkaan kylkeen ilmestyneisiin repeämiin. Koska rengas näytti siltä ettei se kestäisi kauaa päätimme samantien vaihtaa vararenkaan alle. Jahka vanha [...]]]> Keskiviikkona ohjelmassa oli siirtyminen Vieremän radalle. Koska matkan varrelle sattui osumaan Tuuri, pysähdyimme sinne viettämään aikaa. Aikaa tulikin vietettyä jokunen tunti.

Yhdessä välissä kun veimme autoon ostoksia, niin Marko kiinnitti huomiota vaunun toiseen renkaaseen ja lähinnä renkaan kylkeen ilmestyneisiin repeämiin. Koska rengas näytti siltä ettei se kestäisi kauaa päätimme samantien vaihtaa vararenkaan alle. Jahka vanha saatiin pois paikaltaan, niin kaivoin vararenkaan esiin ihan vain huomatakseni renkaan olevan tyhjä. Hetkisen rengasta tutkittua läytyi syykin, vanne oli halki. Sikäli erikoinen sattumus, että kyseinen vararengas oli ostettu pohjoisen kierrosta varten eräästä alan liikkeestä. Käytännössä olin siis ostanut itselleni vararenkaan joka oli jo valmiiksi rikki.

Hetken ihmettelyn jälkeen saimme selville, että 5km päässä olisi rengasliike, joten ajoimme vaunun sinne ja ostimme kaksi uutta rengasta. Renkaiden oston jälkeen suuntasimme karavaanin kohti vieremää.

Tuli matkalla tutustuttua savolaisiin kilometreihinkin, mutta muutaman kommelluksen jälkeen rata löytyi ja päästiin leirin pystytykseen. Nyt on radan koordinaatit tallennettu navigaattoriin joten toistekkin osataan perille.

-pete

Alkuun lapset kiersivät rataa siten että lähtösuoran vieressä oleva pitkä alamäki ja [...]]]> Koska olimme jo muutenkin Alavuden suunnalla päätimme mennä tutustumaan Alavuden rataan. Emme olleet aikaisemmin alavudella käyneet, mutta paljon kauhutarinoita olimme kuulleet. Lähtökohtana oli siis päästä tutustumaan rataan ja varmistaa että lapset oppivat radan niin että heidät voi laskea sinne syyskuun alussa ajettavassa kisassa.

Alkuun lapset kiersivät rataa siten että lähtösuoran vieressä oleva pitkä alamäki ja ylämäki ohitettiin. Käytännössä siis varikon luona olevat kaksi todella jyrkkää mäkeä ajettiin heti ekast akierroksesta lähtien läpi. Ison alamäen ajaminen osoittautuikin aika haastavaksi, kun kumpaakin lasta hirvitti mäen ajaminen. Lopulta otin lapion kouraan ja tasoitin pahimmat jarrupatit mäestä pois ja lapset uskaltautuivat ajamaan mäen. Ensimmäisen kerran jälkeen molemmat kommentoivat “eihän tuo edes ollut paha”. Seuraavaksi rupesimme opettelemaan alamäen jälkeen tulevaa ylämäkeä. Ylämäki osoittautui varsin helpoksi sekin.

Lapsilla meni ajot sen verran hyvin, että molemmat saivat luvan osallistua kilpailuun.

Oli kyllä melko hurja rata, varsinkin kun olimme ajamassa MX1-luokan kilpailujen jälkeen. Rataa ei ollut lanattu kisojen jälkeen, joten voidaan sanoa että rata oli vaikeimmillaan.

Kuvia reissusta löytyypi täältä

-pete

Aamun aika-ajot menivät totutusti rataan tutustuen.

Ensimmäisessä erässä Mira otti hiukan huonon startin ja ajautui reilusti ulkokurviin, joten kisa alkoi vikala paikalla. Ekalla kierroksella Mira pääsi [...]]]> Tämän kertainen kilpailuviikonloppu oli jaettu kahden kerhon kesken, joten päivät myös ajettiin eri radoilla. Miran kilpailu ajettiin Kurikassa, joten Jamin kisan jälkeen siirryttiin reippaasti noin 50km matkan päähän kurikkaan.

Aamun aika-ajot menivät totutusti rataan tutustuen.

Ensimmäisessä erässä Mira otti hiukan huonon startin ja ajautui reilusti ulkokurviin, joten kisa alkoi vikala paikalla. Ekalla kierroksella Mira pääsi parista tytöstä ohi ja ajoi melkein koko erän sijalla 8, kunnes tokavikalla kierroksella tulo kaatuminen. Kaatumisen jälkeen ajorytmi sekosi aika pahasti ja viimeiset kaksi kierrosta menikin enepi tai vähempi kruisaillessa.

Toinen erä lähti liikkeelle yhtä huonolla startilla kuin ensimmäinenkin, mutta taas mira nousi ensimmäisellä kierroksella Seitsemänneksi. Koko erän ajan Mira sai ajaa hyvää kisaa toisen tytön kanssa häviten hänelle lopulta. Toisen erän ajo oli erittäin hyvää ja maalissa sijoituksen aoli kahdeksas.

-pete

aamun aika-ajot menivät perinteiseen tapaan [...]]]> Jalasjärvelle lähdimme perjantaina 14 aikoihin kotoota ja varikolle päädyimme muutaman pysähdyksen saattelemana joskus illalla yhdeksän aikoihin. Heti kun auto oli saatu sopivaan kohtaan pystytettiin leiri ja laitettiin lapset koisimaan. Aamulla oli taas aikainen herätys. Ennen nukkumaan menoa lapset ehtivät vielä käydä kiertämässä radan. Ennakko-odotukset olivat hyvä ja rata vaikutti mukavalta.

aamun aika-ajot menivät perinteiseen tapaan uuteen rataan tutustuessa, joten niistä ei paljoa kerrottavaa ole. Jami ja Mira molemmat ovat tyyliltään sellaisia, että harjoituksissa ajetaan varsin rauhallista vauhtia ja opetellaan rataa. ns. aika-ajo-kierrosta kumpikaan ei ota, koska siitä ei ole oikeata hyötyä kisaa ajatellen.

Ensimmäisessä erässä Jami otti ehkäpä pikkuisen liian varovaisen lähdön ollen ekassa kurvissa viimeisten joukossa. Erään lähti 36 kuskia ja Jami oli maalissa sijalla 26, eli varsin hyvä sijoitus. Ajo oli koko erän ajan erittäin hyvää joten ihan tyytyväinen saa olla.

Toisessa erässä Jami otti ekaa erää huomattavasti paremman startin ja oli ensimmäisessä kurvissa hienosti pakan keskellä. Oli varmaan paras lähtö koskaan. Maalissa Jami oli taas sijalla 26. Jami kommentoi, että toka erä oli hyvä, ekassa erässä sijoitus kuulemma tuli muiden kaatumisten ansiosta ja toisessa erässä Jami oli ohitellut porukkaan

-pete